Kasvatuksesta

Päätin nyt ottaa asiakseni kirjoittaa suhteellisen laajan tekstin kasvatuksesta yleisesti. Tarkoituksena auttaa aloittelevia kasvattajia kertoen faktoja, omia mielipiteitä, sekä käytännössä hyväksi todettuja tapoja. Jos sinä olet kokenut kasvattaja, ja olet jostakin asiasta täysin eri mieltä, niin ota yhteyttä vaikka kommenttikentässä ja kerro, miten sinä asiassa toimisit. Lisäilen erilaisia kokemuksia ja tapoja sitä mukaa. Jos taas huomaat jonkin muun epäkohdan, tai tahdot jotain lisättävän, niin siitäkin vaan kommenttia tulemaan, tehdään tästä mahdollisimman kattava ja käyttökelpoinen kaikille!

mitä, miksi, milloin?

Ennen kuin aloitat kasvatuksen, on hyvä miettiä mitä tahdot kasvattaa. Ainakin itselleni suurin kysymys oli varmaankin rotu. Rotua valitessa kannattaa huolellisesti miettiä, mitä kanilta, sekä kasvateiltasi tahdot. Esimerkiksi estekaneina ei nykyään enää liiemmin rotukaneja käytetä, vaan käytetään niin kutsuttuja esteristeytyksiä. ( esteristeytyksistä /maija suni )

Tahdotko luonteeltaan rauhallisia vai energisiä, kilttejä vai 'luonteikkaita', sosiaalisia vai oman tiensä kulkijoita? Tietenkin jokaisen rodun sisälläkin on yksilöllisiä eroja, mutta rotujen välillä on yleensä kuitenkin huomattavia eroja. Eri rotujen luonteenpiirteistä saat varmimmin ajankohtaista tietoa kyseisten rotujen kasvattajilta, jos asia askarruttaa.

Erilaisia rotuja löytyy laidasta laitaan. Kokonsa puolesta kanit voidaan jakaa pieniin, keskisuuriin, isoihin, sekä kääpiö- ja jättirotuihin. Kääpiörotuja rotuja ovat esimerkiksi hermeliinit ja kääpiölupat, jättirotuja ovat muun muassa belgianjätti ja ranskanluppa. Lisää rotuja löydät vaikka Suomen Kaniyhdistyksen sivuilta.

Seuraava asia, joka vaikuttaa rotuvalintaan on tietenkin ulkonäkö. Pidät sinä sitten pysty- tai luppakorvaisista, niin vaihtoehtoja on monia. Itse päädyin kääpiöluppaan nimenomaan siksi, että pidän luppakorvaisista kaneista. En tahtonut mitään suurta, joten kääpiöluppa oli alusta asti varma valinta. Rotukaneja jalostettaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös ulkomuotoon ja rodun standardiin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että valitaan kasvatukseen kaneja, jotka jo itsessään vastaavat hyvin standardia, eli ei käytetä esimerkiksi kevytkorvaisia kaneja luppakorvaisen rodun jalostuksessa. Kaneilla on myös useita erilaisia turkinlaatuja. Tunnetuimpia poikkeavaturkkisia rotuja ovat angora, leijonanharjas ja rex.

Yksi itselleni tärkeimmistä ominaisuuksista on kanin väri. Värin valintaan vaikuttaa -aina- omat mieltymykset. Aina. En suosittele kenenkään kasvattavan kania värissä, josta ei itse pidä, sillä silloin mahdollisesti ei värin laatuun kiinnitetä tarpeeksi huomiota, jos ollenkaan. Eli oli kanisi sitten risteytys tai ulkomuototasoinen rotukani, niin minun mielipiteeni on, että kiinnittäkää huomiota niihin väreihin, kun suunnittelette yhdistelmiä. Yksi huono yhdistelmä saattaa pilata värin monen sukupolven ajaksi, ja näin ollen pilata jonkun muun kasvatustyön sukupolvienkin jälkeen värivirheenä. (nimim. japanilaiseen loikkasi soopeli) Risteytyksissä värien sotkeutuminen ei ole koettu huonoksi jutuksi, sillä niitä ei tulla koskaan arvostelemaan värinsä puolesta, mutta joskus kasvattajat ottavat uutta verta rotuun totaalisen roduttomista kaneista (lue tuntemattomista risteytyksistä), jolloin olisi ainakin suotavaa, että sukutiedot olisivat tallella jatkoa ajatellen. Kukin tosin tallaa tavallaan, eikä tästäkään voi kiistellä. Värigenetiikasta kirjoitan ihan oman sivunsa, sillä muuten tästä pätkästä tulee aivan liian pitkä!


Sitten päästäänkin monen niin vuolaasti vihaamaan kysymykseen, miksi? Mikä on kasvatuksen tavoite? Varsinkin risteytysten kasvattajat monesti välttävät näitä kysymyksiä ja joskus jopa suuttuvat siitä. Omasta mielestäni kasvatuksessa tulisi aina olla jokin tavoite. Oli se sitten korvien, rungon, karvanlaadun, värin tai kuvion parantamista, niin poikueelle kannattaa asettaa päämäärä, tavoite. Se, että ''kaninpoikaset ovat söpöjä'' ei minun mielestäni ole hyvä syy teettää kanille poikasia, koska tiineys, synnytys ja poikasten hoito on kanille todella raskasta. Poikuetta suunniteltaessa tulisi myös miettiä, tuleeko poikaset puhtaasti myytäviksi vai kasvatatko itsellesi mahdollisesti jatkoa ajatellen parempaa jalostuskania, joka olisi aina tietenkin se parempi vaihtoehto. Puhtaasti myytäviksi tehdyt, jo heti syntymän jälkeen myyntiin laitetut poikaset rinnastetaan usein tehtailuun, eli niin sanotusti ''turhaan kanimäärän lisäämiseen'',  välinpitämättömyyteen ja jopa rahanahneuteen.

Esteristeytyksissä tavoitellaan esteille ropivaa rungonmuotoa, kanin kokoa, ja usein myös mahdollisimman kirjavaa kania. Belgianjäteistä ja ranskanlupista voidaan yrittää saada mahdollisimman isoja jälkeläisiä. Kääpiölupilla monet tavoittelevat hyviä korvia ja pyöreää runkoa. Kaikessa rotukasvatuksessa on apuna standardit, joiden avulla on helpompi hahmottaa minkälainen kyseisen rodun edustajan tulisi olla.

Jotkut kasvattavat kaneja lihantuotantoon. Usein lihakanipoikueen tavoitteena keskikokoinen tai suuri kani, joka kasvaa ja kehittyy nopeasti. Liha-luu suhteen tulisi olla mahdollisimman hyvä. Ruoaksi kasvatettavilla kaneilla huomiota ei niinkään kiinnitetä huomiota korviin tai runkoon, lihan määrä on näillä se tärkein ominaisuus.

Itselläni esimerkiksi tavoitteena valkoisessa sinisilmäisessä kääpiölupassa on ensisijaisesti geenipoolin laajentaminen. Geenipooliin tulee uusia geenejä aina silloin, kun valkoinen sinisilmäinen kani yhdistetään värilliseen kaniin, jonka tuloksena on usein hassujakin kirjavia, mahdollisesti edes osittain sinisilmäisiä kaneja. Näitä kutsutaan yleisesti x-kirjaviksi. Laajennuksen tarkoituksena minulla on erisukuisten valkoisten sinisilmäisten saatavuuden takaaminen/mahdollistaminen tulevaisuudessakin, sillä Suomessa valkoisen sinisilmäisen kääpiölupan geenipooli on vielä melko suppea. Monet suomalaiset valkoiset sinisilmäiset kääpiölupat ovatkin sukua toisilleen muutaman sukupolven takaa, usein viimeistään neljännessä polvessa.

Japanilaiskuvioisessa kääpiölupassa itselleni hyvin tärkeää on ensin saada niiden määrä kasvuun, sillä paperillisen, todistettavasti puhdasrotuisen, edes kohtalaisen hyvän japanilaiskuvion omaavan kääpiölupan löytäminen on nykyään jo hyvin hankalaa. Tietenkin määrän lisääminen tapahtuu järkevillä yhdistelmillä, ja jokaisen yhdistelmän perimmäisenä tarkoituksena on myös saada niitä rodunomaisemmiksi, paremmiksi. Sitähän jalostus nimenomaan on, parantamista. Joskus on vain ensin keskityttävä saatavuuteen, ennen kuin voi täysmääräisesti keskittyä ulkomuodon parantamiseen.

Meillä syntyy silloin tällöin myös risteytyksiä, mutta kuten myös puhdasrotuisilla poikueilla, on risteytyspoikueillakin omat tavoitteensa. Meillä risteytyksiä on syntynyt värigeenien ja niiden periytyvyyden selvittämistä varten, sekä väitetysti periytyneen hammasvian tutkimisen takia. Risteytyksiä käytetään myös silloin, kun rotuun halutaan tuoda uusi väri tai karvanlaatu toiselta rodulta. Esimerkkinä rex-turkkinen kääpiöluppakin on lähtenyt liikeelle rexin ja kääpiölupan risteytyksistä, ja siitä on jalostettu muuten täysin kääpiölupan näköinen kani, vain rex-turkkimuunnoksella.


Varmasti monia kasvatuksesta kiinnostuneita askarruttaa milloin on sopiva aika poikueelle. Kanit voivat tulla sukukypsiksi jo niinkin aikaisin, kuin neljän kuukauden iässä, kun ne ovat vielä itsekin poikasia. Urokset ja naaraat onkin suositeltavaa ottaa erilleen hyvissä ajoin, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan.

Naaras on astutusiässä yleensä 8kk ikäisestä eteenpäin, vaikka se saattaa tulla sukukypsäksi jo 4kk iässä, joskus jopa aiemmin. Suositeltu ikä astutukselle on siinä 8-12kk ikäisenä, viimeistään kuitenkin 1,5v ikäisenä, sillä tämän jälkeen komplikaatioriski kasvaa. Naaraan tulisi olla täysikasvuinen, eikä siis vielä kasvavaa kania ole suositeltavaa astuttaa, sillä se saattaa hidastaa kasvua, tai jopa pysäyttää sen kokonaan. Yli 2 vuotiasta kania, joka ei ole aiemmin poikinut ei tulisi missään nimessä astuttaa, sillä se voi olla jo hengenvaarallista. Tietysti poikkeuksiakin löytyy, mutta eläimen hengellä ei koskaan tulisi leikkiä. Jalostunaaraan valinnasta tarkemmin alempana.

Uros tulee sukukypsäksi yleensä 4-6kk ikäisenä. Kuitenkin on aina parempi, mitä vanhempi uros astuessaan on, jotta näkee miltä se näyttää ja mitä se mahtaa periyttää. Kasvavasta uroksesta kun ei voi sanoa vielä oikein mitään, sillä se saattaa kehittyä vielä suuntaan jos toiseenkin. Itse olen yrittänyt käyttää vähintään vuoden ikäisiä uroksia jalostuksessa. Jalostusuroksen valinnasta tarkemmin alempana.

jalostuseläinten valinta

Poikuetta suunniteltaessa tärkein asia on vanhempien valinta. Vanhempien tulisi täydentää toisiaan, ja poikueen tulisi aina olla parempi, tai vähintään yhtä hyvä kuin vanhempansa. Joskus kuulee sanottavan, että ''ei niillä vanhemmilla nyt ole niin paljoa merkitystä poikuetta ajatellen''. Väärin. Vanhempien valinnalla on kaikki merkitys. Poikaset perivät kaiken vanhemmiltaan. Ulkonäön, värin, koon, luonteen... Jotkut sanovat, että luonne ei periydy, että kanin luonne on kiinni vain ihmisestä ja kanin käsittelystä. Tämäkin on harhaluulo. Perusluonteensa poikanen saa geeneistään, sosiaalistaminen, kaikkeen mahdolliseen totuttaminen ja opettaminen sen sijaan jää ihmisen tehtäväksi.

Kun valitset sunnitteilla olevalle poikueelle emää, kannattaa aina valita jo valmiiksi mahdollisimman hyvä naaras. Jos sinulla ei ole ennestään kania, ja tahdot aloittaa kasvattamisen, niin suositeltavin vaihtoehto on aina ottaa suoraan kasvattajalta paras mahdollinen naaras. Mitä enemmän se jo itsessään vastaa tavoitteitasi, sitä helpompi niitä on lähteä tavoittelemaan. Ei ole mitään järkeä aloittaa kasvattamista kanista, joka ei vastaa millään lailla tavoitteita, tai edes standardia.

Valitse aina sellainen kani, jolla luonne ja käsiteltävyys on kohdillaan, sillä aralla kanilla ei suositella poikuetta teetettävän, sillä poikaset oppivat suurimman osan käyttäytymisestä emältään. Naaraan tulisi olla rodunomainen, kiltti, ulkomuodoltaan sopiva tavoitteisiin nähden. Myös tavoitellun värin kannalta kannattaa valita kani, joka on jo halutun värinen, tai josta geneettisesti voi suoraan oikeanlaisella yhdistelmällä saada toivottua väriä ulos. Voit esimerkiksi listata kanin hyvät ja huonot puolet. Aloitteleva kasvattaja voi aina kysyä kokeneemmiltaan apua jalostuskanien valinnassa, suurin osa kasvattajista auttaa mielellään!


Uros tulisi aina valita naaraan mukaan. Sen on tarkoitus täydentää naarasta, parantaa tulevassa polvessa jotain ominaisuutta / joitakin ominaisuuksia, mikä naaraalla on puutteellinen. Kaikki urokset eivät käy kaikille naaraille, vaan yhdistelmät on aina katsottava tilanteen mukaan. Jos tavoitteena on erimerkiksi hyvä kääpiöluppa, mutta emällä on hieman pienet, kevyet korvat, niin tietenkin isäksi valitaan uros, jolla on mahdollisimman hyvät, isot, kauniisti laskeutuvat korvat. Jos emä on rungoltaan pitkä, niin isäksi valitaan uros, joka on rungoltaan hyvä tai lyhyehkö. Näin valitut kanit täydentävät toisiaan, tavoitteena saada ulos parempia kaneja seuraavassa polvessa.

Isäkanin on myös oltava kiltti, hyvä käsitellä ja muutenkin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin terve. Aggressiivisuus periytyy myös ja voi olla, ettei emän esimerkillä hyvästä käytöksestä ole merkitystä poikasen luonteelle ja käytökselle, jos se on perusluonteeseensa perinyt aggressiivisuuden. Aggressiivista kania ei koskaan tulisi käyttää jalostuksessa.

missä ja miten?

Mieti valmiiksi, missä naaras astutetaan, missä se odottaa, synnyttää ja missä poikaset kasvavat. Nämä kysymykset on mietittävä tarkoin, varsinkin jos naaras asuu sijoituksessa, tai lainataan jonkun muun omistamaa urosta.

Itse astutus on hyvinkin nopea toimenpide, joka osaavan uroksen ja kiimaisen naaraan toimesta on usein ohi jo minuutissa. Asutuksen tulisi aina tapahtua joko uroksen häkissä, tai ''ei kenenkään reviirillä''. Joskus uros saattaa 'kiusata' naarasta ensin jahtaamalla, nyhtämällä karvaa, tömistelemällä ja ääntelemällä, joka aiheuttaa munasolun irtoamisen naaraalla. Mistä tiedät, että astutus on onnistunut? Uros on naaraan päällä, pitää hampaillaan kiinni tämän niskakarvoista, astumisen onnistuessa uros kellahtaa kyljelleen, monesti päästää vielä örähdyksen tai kiljaisun. Ylös noustuaan se saattaa paukuttaa maata takajaloillaan. Usein uros toistaa tämän muutamaan kertaan. Varmuuden astumisen onnistumisesta saa viimeistään silloin, kun pesässä tuhisee. Varmistusastutuksen voi suorittaa 1-2vk ensimmäisestä astutuksesta, jos tarve niin vaatii. Jos naaras ei anna astua, se on hyvin mahdollisesti kantavana.

Vierasta urosta lainatessa kannattaa sopia ajoissa kumman luona astutus tapahtuu, mitä astutus maksaa ja missä vaiheessa se maksetaan, ettei siitä myöhemmin tule sitten riitaa. Sopimuksesta kannattaa tehdä kirjallinen versio, jonka molemmat allekirjoittavat. Yleensä omistaja luovuttaa uroksen täydelliset sukutiedot papereiden tekoa varten, kun astutus on maksettu.

Kanin tiineys kestää yleensä 30-31 vuorokautta. Kuitenkin on mahdollista, että kani synnyttää jo 28. vuorokautena, tai vaikka vasta 35. vuorokautena. Olen kuullut erään naaraan synnyttäneen elävät poikaset jo 27. päivänä astutuksesta! Aikaisemmat synnytykset ovat harvinaisempia, mutta niitäkin kuulee silloin tällöin.

Mahdollisia tiineyden oireita ovat alavatsan pyöristyminen, syömisen ja juomisen lisääntyminen, kani voi nukkua enemmän ja se rakentaa pesän. Nämä kaikki oireet sopivat myös valeraskauteen, ja ainoa eroava 'oire' onkin pesässä tuhisevat poikaset. Jotkut kasvattajat tunnustelevat kanin vatsaa huomatakseen poikaset, mutta kokemattomana ilman opastusta tätä ei suositella kokeiltavaksi, sillä voit tietämättäsi vahingoittaa kehittyvää poikasta.

Tiineyden aikana naaraan hoitoa ei tarvitse sen suuremmin muuttaa, mutta nostelut kannattaa jättää pois. Heinää tulee olla entistä reilummin tarjolla, jotta sitä riittää pesäntekotarpeiksi asti. Liian paljon heinää on aina kuitenkin parempi kuin liian vähän, jolloin emo joutuisi joko tinkimään pesänrakennuksessa, tai omassa ravinnossaan. Pelletin tarve ei sen suuremmin kasva, mutta vettä menee usein normaalia enemmän, joten pullon täyttöastetta on tarkkailtava enemmän. Tuoreita voit tarjota kanille aivan kuten ennenkin. Viimeisellä viikolla emon kannattaa antaa olla rauhassa, omissa oloissaan, vapaana saa tietenkin juosta kuten ennenkin. Jos taloudessa on esimerkiksi koiria tai kissoja, kannattaa ne pitää erillään, ettei emo stressaa turhia ennen synnytystä.

Kanin synnytyksen sanotaan kestävän 10-15 minuuttia. Yleensä synnytys on helppo ja naaras pärjää itsekseen erinomaisesti. Valitettavasti kanin synnytyskään ei ole riskitön, ja siinä voi käydä todella hullusti. Poikanen voi jäädä jumiin, jolloin on kiire. Jos siis naaras ei ole oma itsensä synnytyksen jälkeen, tarkista sen takapää. Jos poikanen on jumissa, ota yhteys eläinlääkäriin. Tälläisessä tapauksessa on toimittava nopeasti, jolloin parhaat neuvot antaa kaneista tietävä eläinlääkäri, jos kuitenkaan yhteyttä ei saada, voidaan poikanen yrittää poistaa synnytyskanavasta varovasti kiertämällä.

Joskus voi käydä niinkin huonosti, että naaras repii poikasen hampaillaan ulos, kun istukka on vielä kiinni, jolloin kohtu joko repeää, tai tulee myös samaa reittiä ulos. Tällöin hätälopetus on armeliain vaihtoehto kanin kannalta.

Poikasten kasvu, kehitys ja hoito

Kaninpoikaset viettävät ensimmäiset pari viikkoa emänsä rakentamassa pesässä sisarustensa kanssa. Niille elintärkeää on lämmin pesä, ja huolehtiva emo, jolla riittää maitoa kaikille pienokaisilleen.

Paksu karvapeite poikasille on kehittynyt yleensä noin viiden (5) vuorokauden ikään mennessä, silmät aukeavat yleisimmin 9-12 vuorokauden iässä (oman kokemuksen mukaan mitä myöhemmin, sitä paremmin emo on niitä saanut ruokittua, ja sitä vähemmän niillä on tarvetta lisäravinnolle). Pesästä ne poistuvat yleensä 2-3 viikon ikäisinä. Silloin ne myös alkavat maistelemaan heinää emonsa perässä. Poikasille kannattaa tarjota sekä tuoretta, että pellettiä maltillisesti, sillä pienten mahat menevät vielä todella helposti sekaisin, ja poikasilla vatsavaivat ovat huomattavan usein hengenvaarallisia ja ovatkin yleisin syy poikaskuolemille.

Poikasten päivittäinen käsittely kannattaa aloittaa sen jälkeen, kun niiden silmät ovat auenneet, ja ne ovat ehkä jo tehneet ensimmäiset tutkimusmatkansa pesän ulkopuolelle. Niiden tulisi tottua käsittelyyn hyvissä ajoin ennen luovutusikää, jota ennen ne kaikista helpoiten tottuvat ihmiseen, sekä kaikenlaiseen pyörittelyyn.

Itselläni on tapana tarkastaa poikaset nopeasti syntymän jälkeen, sekä siitä eteenpäin muutaman päivän välein. Näin huomaan mahdolliset erot kehityksessä, haaverit, kuolleet poikaset, sekä imeytymishäiriöt helposti ja varmemmin, kuin vain karvapeittoa raottamalla. Tästä ollaan montaa mieltä, ja jotkut ovat jyrkästi sitä mieltä, ettei poikasiin saisi missään nimessä kajota ennen kuin ne poistuvat itse pesän lämmöstä. Itselleni tapa on luonnollinen, sillä huonolla tuurilla pesästä voi löytyä kuolleen poikasen sijasta jopa poikasen ruumiinosia, jos emo onkin päättänyt repiä yhden tai useamman, joskus jopa kaikki poikaset kappaleiksi. Kuollut ja mädäntyvä poikanen aiheuttaa hengenvaaran muille poikasille, sillä se voi kylmettää ne, tai joissain tapauksissa jopa aiheuttaa tulehduksia, jotka johtavat kuolemaan.

Poikaset kannattaa totuttaa ajoissa selälleen kääntämiseen, selällään sylissä olemiseen ja kynnetkin on hyvä leikata muutaman kerran ennen luovutusta (esimerkiksi 5 ja 8 viikon ikäisenä). Hampaita on myös suositeltavaa katsoa, ettei hammasvikoja löydy, ja että sekin homma olisi tuttua tulevaisuuden varalle.

Paras aktiviteetti poikasille minun mielestäni on yhdessä juoksentelu. Se kehittää koordinaatiota, tasapainoa, sekä lihaksistoa ja luustoa, ja samalla kuluttaa sitä huimaa energiamäärää, mikä pienillä ruutitynnyreillä yleensä on. Myös pienet kissanlelut, kuten pallot, joissa on tiuku sisällä, ovat erinomaista ajanvietettä pienille kanin aluille.

Vieroitus ja luovutus

Kaninpoikaselle sopiva vieroitusikä on noin kuuden (6) viikon paikkeilla. Joskus emältä menee hermo jo aiemmin, ja poikaset pärjäävätkin omillaan jo viiden viikon ikäisinä, jos vain ovat oppineet käyttämään juomapulloa. Tietenkin on aina parempi, mitä pidempään poikasia voi pitää emonsa kanssa yhdessä, ja onhan se aina poikasille yksi stressi vähemmän, jos ne pääsevät lähtemään uusiin koteihin suoraan emon hoivista. Itselläni on tapana pitää poikaset mahdollisimman pitkään emon kanssa, kotiin jäävät saattavat olla emonsa kanssa vielä kolmen kuukaudenkin iässä.

Luovutusikään poikaset tulevat 8 viikon päästä syntymästä, jolloin ne ovat valmiita uusiin koteihinsa. Joskus voi olla parempi pitää poikasta/poikasia kotona hieman pidempään, varsinkin jos poikanen on kehittynyt muita hitaammin, tai tuntuu käteen hieman liian hoikalta.

 Päänvaivaa monille kasvattajille tuottaa joskus uusien kotien etsiminen ja valitseminen. Kotia valitessa kannattaakin kiinnittää huomiota kiinnostuneen kysymyksiin ja sinun kysymyksiisi vastaamiseen. Jos ainoa asia, mitä kotiehdokas kysyy on hinta, ei se välttämättä ole paras mahdollinen koti kasvatillesi. Voit esimerkiksi suunnitella listan kysymyksistä, joihin tahdot kotiehdokkaan vastaavan, voit myös pyytää ehdokasta kertomaan vapaamuotoisesti itsestään. Kotiehdokkaalle kannattaa myös kertoa suoraan vastuusta, mitä kanin hankkiminen tuo tullessaan. Lisäksi hyvin harva kaninostaja tietää, että kaneillakin on murkkuikä, joka voi joskus olla todella rasittava. Murkkuikäinen kani voi merkkailla virtsaamalla, joskus jopa ihmisen päälle. Tai sänkyyn. Tai parketille. Se voi repiä verhot kappaleiksi. Tai maton. Tai jopa käden, jos se tulee murkkuilevan kanin reviirille varoittamatta. Suurin osa kiertoon päätyneistä nuorista kaneista on alun perin vaihtaneet kotia juurikin murkkuilun takia, jonka tulemisesta ei ostohetkellä ollut harmainta aavistusta.

Älkää siis missään nimessä myykö kasvattejanne ensimmäisille kiinnostuneille siltä istumalta, vaan selvittäkää minkälaisiin oloihin kani pääsee(/joutuu!), onko muita lemmikkejä (riistaviettinen koira, joka repii kanin kappaleiksi heti sen kotiuduttua?), kuka on kanista vastuussa (Elisa 8v, vai tämän vanhemmat?), ovatko he tietoisia, että kani voi elää jopa 10 vuotta? Kokeneet kasvattajat varmasti auttavat mielellään keksimään mitä kysyä kotiehdokkaalta.

Mitäs sitten, jos poikaset eivät menekään kaupaksi? Annetaan sittenkin sille ensimmäiselle kiinnostuneelle, vaikka koti ei vaikuttanutkaan sopivalta? No ei. Lasketaan hintaa, jotta tulisi lisää kiinnostuneita? Ei. Vastuuntuntoinen kasvattaja on ottanut tämänkin mahdollisuuden huomioon jo poikuetta suunniteltaessa ja on valmis joko jättämään poikaset itselle, venyttämään myyntiä, kunnes oikeasti sopiva koti löytyy, tai viimeisenä vaihtoehtona lopettaa 'ylijäämä kanit', joita kukaan ei halua. Kuollut kani on aina kivuton kani, eikä sen tarvitse kärsiä huonoista oloista sen takia, että kasvattaja ei raaskinut tehdä lopetuspäätöstä, vaan päättikin myydä sen huonoon kotiin, tai jopa antaa ilmaiseksi, kunhan joku sen vain ottaisi.

Vastuuntuntoinen kasvattaja tietää riskit, osaa arvostaa omaa kasvatustyötään sen verran, että ei myy kasvattejaan pilkkahinnalla vain siksi, että ne vain johonkin saisi. Hän on suunnitellut poikueen niin, että pystyy pitämään poikaset, joita ei haluta, tai pystyy ne tarvittaessa lopettamaan. Jokaisen kasvattajan tulisi kyetä päästämään kani tuskistaan esimerkiksi synnytyskomplikaatioiden, kehityshäiriöiden tai sairauden/haaverin takia.



Kiitos niille, jotka tämän lukevat. Kiitos niille, jotka ovat kirjoitusvaiheessa antaneet rakentavaa palautetta ja kommenttia kirjoituksestani. Toivon, että tästä olisi edes vähän hyötyä joskus jollekin. Nöyränä otan vastaan kaikenlaisen kommentoinnin. Loppuun ajattelin vielä jossain vaiheessa kirjoittaa skenaarioita komplikaatioista, mutta julkaisen tämän kuitenkin nyt tälläisenään. Jos jotain mielestäsi puuttuu, tai tahdot jotain korjattavan/muokattavan, pistä ihmeessä viestiä! Jos jollekin näitä kasvatukseen liittyviä kauhuskenaarioita on joskus käynyt, kuulisin mielelläni, jotta saadaan tänne mahdollisimman kattava aineisto siitä, mitä voi käydä.

Ruokinnasta, sairauksista, värigenetiikasta ja kanin hankinnasta tulossa erilliset tekstit tulevaisuudessa. :)







16 kommenttia:

  1. Tää oli hyvä teksti, sain ainakin ite jotain tästä irti :)
    Ois muuten kiva kuulla, että onko sulla joku tavoite Bambin poikueelle? Ja kuinka monelle käy noita kuolemia? T. kauhistunut minä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bambin poikueelle on tavotteena vielä parantaa sitä korvaa, Jesperillä onkin tosi leveät ja kivat korvat, joiden toivon Bambin korviin yhdistettynä saavan ulos sellasta pitkää, leveetä ja paremmin laskeutuvaa korvaa. Urokselta myös mahdollista saada hieman lyhempi/tiiviimpi runko. Jesperin takana on reilusti värillisiä kaneja, ja sitä kautta saankin uusia geenejä tuohon linjaan. Toivon siis saavani itselleni edes yhden naaraan tulevaisuudessa jalostuskäyttöön, ja miksei uroksenkin, jos sopiva yksilö syntyy. Kuolemat on todella harvinaisia, ja yleisempiä käsittääkseni vielä pienemmillä roduilla, kuin kääpiölupalla. Ja koska Bambi on isompi, kuin suunniteltu sulho, niin sillä saadaan riskit minimoitua. :)

      Poista
  2. Loistava teksti! Jään innolla odottamaan eritoten tuota ruokintapostausta (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ensimmäisenä mun listalla on luultavasti itseäni todella paljon kiinnostava värigenetiikka, mutta toivottavasti vielä tämän vuoden puolella saisin kaikki nämä toteutettua :)

      Poista
  3. Astutuksesta: Jotkut varmaan voi ihmetellä, miksei uros vaan astu vaan "kiusaa" naarasta, mun mielestä olis hyvä kirjoittaa siis, että osa astumisprosessia on uroksen osalta jalan tömpsyttämisen lisäksi erilainen nyöhjääminen turkissa, näykkiminen, umpattaminen ja jahtaaminen, jolloin kanin munasolut irtoaa.

    Synnytyksestä: vielä se, että ennen synnytystä kani tyhjentää suolensa, jolloin häkistä voi löytyä löysähkön oloista, isoa papanaa suuria määriä, mahd. umpisuolipapanoitakin. Jos kani on viimeisillään tiineenä niin se on merkki siitä että synnytys on lähellä ja kannattaa antaa kanin olla rauhassa. Lisäksi jos tietää, että synnytys on lähellä niin itse suosittelen täyttämään vesipullon, koska naaraat juovat todella paljon synnytyksen aikoihin.

    Poikasta ei saa repiä oman käsitykseni mukaan väkisin ulos, jos naaras ei supistele, tällöin taisi olla riskinä se, että nimenomaan kohtu tulee mukana? Kannattaa vielä varmistaa tiedon oikeellisuus muilta

    Meillä kävi niin, että naaras oli ekalla astutuskerralla, 1 astumisen jälkeen suorastaan aggressiivinen urosta kohtaan, astuminen onnistui kuitenkin 7 kertaa (uroksen häkissä olivat), joista puolet olivat täysin vapaaehtoisia, puolissa pidin hetken aloillaan, että uros saa naaraan kiinni. 2 viikon päästä kokenut kanin palpatoija kokeili, sanoi ettei poikasia ole, astutettiin uudestaan. Antoi astua paljon paremmin kuin viime kerralla. 2 viikon päästä siistin kanin turkkia, joissa oli vielä huopaumia jäljellä edellisen huonon kodin jäljeltä, samalla tunsin mahan olevan aina pinkeä, mietin että nyt se on varmaan tiine kun ei viime kerrasta ollut. Seuraavana päivänä ajattelin itse tunnustella kanin mahaa, järkytyksekseni huomasinkin että kanilla alapäässä verta, alapää turvonnut.... ja pesässä poikaset. Eli aina ei ole varmaa, onko tiine, vaikka kuinka tunnustelisi, kannattaa siis varautua tuohonkin yllätykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin lisätä uroksen kiusaamiset ja synnytyksen alkamisen oireet. Tein tätä niin katkonaisesti, että ajatukset on karkailleet ja pahasti :D Itse luin juuri pari kuukautta (?) sitten tapauksesta, jossa poikasen oli huomattu jumittuneen synnytyskanavaan, ja käsittääkseni se oli 'poistettu' ihmisen toimesta. Saako tuon sinun kokemuksesi lisätä tekstin loppuun, nimi tietenkin mukaan? :) toiseen kommenttiin vastaus / tuosta kahvista en olekaan koskaan kuullut!

      Poista
    2. Saat lisätä ton mun kokemuksen perään, ja kirjoittaa tietty "puhtaaksi" :D

      Poista
  4. Niin, ja jos synnytys pitkittyy niin yksi keino joka voi aloittaa supistukset, on kahvin juottaminen (kohtuus!), se voi aloittaa supistukset.

    VastaaPoista
  5. Poikasta ei saa repiä oman käsitykseni mukaan väkisin ulos, jos naaras ei supistele, tällöin taisi olla riskinä se, että nimenomaan kohtu tulee mukana? Kannattaa vielä varmistaa tiedon oikeellisuus muilta <- Jumiin jäänyt poistetaan niin että otetaan tukeva ote poikasesta, emo kun ponnistaa samalla kierretään poikasta jolloin se tulee ulos.
    Poikasta ei missään nimessä tule repiä, vaarana on että se repee ja osa poikasta jää synnytyskanavaan/kohtuun.

    Kahvin juottaminen taas, siinä pitää tietää mitä tekee. Kaikilla se ei toimi jos poikaset eivät ole valmiita, supistuksia se kyllä tehostaa mutta jos poikaset ovat jo valmiiksi isoja niin se ei auta sen kummemmin synnytyksen edistymistä.
    Kannattaa myös tuolloin kanin koon mukaan sitä kahvia antaa, aikoinaan olen tämän niksin kaveriltani saanut kun oli ongelmia synnytyksen alkamisen kanssa tai synnytyksen aikana (en muista kummin oli).

    Poikasille kasvaa karvat yleensä noin viiden (5) vuorokauden iässä <- Syntyessään niillä on jo hentoinen karva, joka kasvaa päivittäin
    silmät aukeavat yleisimmin 10-12 vuorokauden iässä <- Silmät aukeaa yleensä siinä 9-12pvä iässä.

    VastaaPoista
  6. "--silmät aukeavat yleisimmin 10-12 vuorokauden iässä (mitä myöhemmin, sitä paremmin emo on niitä saanut ruokittua, ja sitä vähemmän niillä on tarvetta lisäravinnolle)"

    Tää on mulle kyllä ihan uutta tietoa, sis tuo että mitä aikaisemmin silmät aukeaa, sitä huonommin emo on niitä saanut ruokittua. Meillä kun nimenomaan meni niin päin, että ne suurimmat, isoimman maitomasun omaavat muksut aukaisi silmänsä ensimmäisinä heti 9 vuorokauden iässä, poikueen pienin taas seuraavana päivänä (oli todella pieni ja kehittyi muita perässä). Onhan tuossa sinänsä jonkinasteista logiikkaa mutta pienen kyselykierroksen perusteella myös moni kaveri vähän ihmetteli tätä, ei oo kuulemma pitänyt erityisesti paikkaansa kenenkään kohdalla.

    VastaaPoista
  7. Mukava tietopaketti, kattava ja asiallinen!
    Jos esteristeytksissä yrittää riemunkirjavaan väriin panostaa, on asettanut tavoitteensa kyllä aika hipovan korkealle. Jo kropan, koon ja luonteen saaminen yhteen pakittiin vaatii suurta työtä, ei siis ihme ettei vielä ole tullut Pohjoismaissa vastaan yhtäkään kasvattajaa joka olisi saanut useampia riemunkirjavia, jotka oikeasti hyppii. Tietysti jokaisen oma näkemys onko nämä perusvärit musta, musta otter, luonnonharmaa ja mada niitä riemunkirjavia. :D

    VastaaPoista
  8. Hei!

    Meillä nyt ensimmäinen poikue mahassa. Odottava naaras on koko ikänsä elänyt samanikäisen naaraan kanssa. Mitä suosittelet, annanko heidän elellä raskaus ja poikue ajanakin yhdessä, vai erotanko? Ainakin vielä ovat sopuisasti yhdessä. Asuvat kanilassa (ulkorakennus omakotitalonpihalla), ei siis häkkiä, vaan vapaa 3mx3m huone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu aivan yksilöistä. Seuraile kanien käytöstä tiineyden edetessä. Iso tila helpottaa aina, mutta mikäli tiine naaras käy kovin reviiritietoiseksi tai jopa aggressiiviseksi tiineyden edetessä, on ehkä kaikkien kannalta turvallisempi erottaa. Tiedän kuitenkin paljon kaneja, jotka tekevät poikueensa jopa isommissa, useamman kanin laumoissa. Kaikki on mahdollista. :)

      Poista
    2. Hei! Huomenna on raskauden 28.pvä, joten ihan pian poikaisia odottelemme. Hieno pesä on rakennettuna, ja ainakin vielä välit hyvät asuintoveriin. Ehkäpä annan tyttöjen olla yhdessä, jos ei mitään uutta ilmene poikasten synnyttyä. Kiitos vastauksestasi!

      Poista
  9. Hei! Minulla olisi tämmöinen kysymys että oma kanini synnytti 6 henkisen poikueen reilut 2vk sitten poikaset ovat 15 päivän ikäisiä todella touhukkaita ja terveitä nyt ensimmäistä kertaa emon pesä "puhdistuksien" jälkeen olen siistinyt pesää koska kanin poikaset ulostavat ja virtaavat pesään mistä syntyy todella voimakas haju jonka vuoksi ajattelin että puhdistan pesää ja sem ympärystä virtsaläikiltä. Tämän jälkeen annoin poikasille heinää ensimmäistä kertaa noin yhden kourallisen pesään ja poikaset ryntäsivät heinän kimppuun ja söivät sitä innokkaasti. Olisiko syytä huoleen että ne esim.söisivät liika tai annoinko liian aikaisin heinää? Puhdistinko liian aikaisin pesää kun emo on jo karvatkin pesästä puhdistanut pois ja karvaa/heinää on kyllä häkissä mutta ei pesässä paljoa?
    -kiitos jo etukäteen

    VastaaPoista
  10. Yksi asia ei selviä tästä eikä muualtakaan montako poikuetta kani saa yhteensä tehdä ja mikä on suositeltu väli poikueille?

    VastaaPoista