torstai 22. tammikuuta 2015

Kevättä ilmassa

VAROITUS; MIELIPIDEKIRJOITUS.

Näin kevään saapuessa sosiaalisessa mediassa (lue; esim Facebookissa) on ollut paljon keskustelua kanien poikasten teettämisestä. Yhä useampi lemmikkikanin hankkinut kokee tarvetta tehdä poikasia sillä omalla ihanalla puputtimella. Yhä useampi vähät välittää siitä, että kanin taustoista tai oikeastaan mistään muustakaan siihen liittyvästä ei ole mitään muuta tietoa kuin se, että luonteeltaan se on ainakin 10+!

Kotia etsiviä kaneja on tälläkin hetkellä eläinsuojissa monia kymmeniä, ellei satoja. Tehtailevia 'lemmikkikanikasvattajia' on aivan liikaa. En osaa sanoin edes kuvailla, kuinka paljon minua henkilökohtaisesti kuvottaa poikueet, joiden tarkoituksena on 'saada ihania poikasia omille Väiskille ja Liinulle'. EN KÄSITÄ. Miksi? Koska ne on söpöjä. Koska ajattelin tehdä kivoja lemmikkipupuja myyntiin. Koska kaverikin teki. Ärh. Toisin sanoen poikasia tehdään ainoastaan niistä saatavien rahojen takia, ja koska ne ovat söpöjä sen pienen hetken. Kanien arvo on nollassa. Näitä 'koska ihania' -poikueita kaupataan säälittävään 20e hintaan ilman mitään muita kriteerejä tulevalle kodille, kuin ''maksatko käteisellä vai siirrätkö äidin tilille?''.


Kaiken tämän takia päädyin kirjoittamaan aiheesta. Minkälaiset vanhemmat hommaavat lapselleen eläimiä, kun niistä ei oteta vastuuta? ''Lapselle sen ostin, lapsi sen hoitakoon''. Vastuu eläimestä tulisi _AINA_ olla pääsääntöisesti aikuisella. Liian paljon tulee nähtyä näitä ''ostettiin kaksi pupua, tyttö ja poika, nyt ne tuolla on päällekkäin ja poika tippui jo kolmannen kerran kyydistä, mitä teen?''.



Ottakaa selvää kaneista, ennen kuin sellaisen hankitte. Kanin omistaminen vaatii paljon muutakin, kuin häkin ja heinää.


Aina lemmikkiä harkitessa tulisi selvittää vähintäänkin suositeltu ruokavalio, ainakin ne yleisimmät sairaudet, kanin asuminen, hoito.. Lista on pitkä, kukin voi omalla kohdallaan miettiä, tietääkö sittenkään tarpeeksi omistaakseen kanin. Kannattaa myös miettiä minkälaisen kanin haluaa ja mihin tarkoitukseen. Rotuja on paljon, ja risteytyksiä löytyy pilvin pimein jokaisesta kokoluokasta.

Jos ostat kanin lemmikiksi, niin pidä se lemmikkinä. Älä teetä poikasia lemmikiksi ostetulla kanilla. Kaikki eivät tätä edes ajattele pienessä mielessään, mutta monesti, jos kani on nimenomaan lemmikkikotia etsinyt, on siihen syynsä. Meiltä esimerkiksi lähti eräs poikanen lemmikkikotiin, jolloin painotin, että varsinkaan sitä yksilöä ei tule koskaan ikinä, missään nimessä astuttaa. Miksi? No koska kyseisellä poikasella oli pesäpoikasena genitaalialueella tulehtunut haava, ja koko alue oli täysin turvoksissa. Emme siis voi mitenkään tietää onko kaikki kehittynyt täysin normaalisti, vai onko siellä mahdollisesti jonkin sortin häiriö tullut kehityksessä turvotuksen aikana, joka johtaisi kanin kuolemaan viimeistään synnytyksessä. Siksi.

Kasvattajilta on monesti mahdollista saada sijoituskaneja. Tämä tarkoittaa sitä, että kani muuttaa luoksesi luovutusikäisenä/myöhemmässä vaiheessa, ja on melkein kuin omasi. Ainoana erona on se, että kasvattajalla on oikeus teettää kanille poikue tai kaksi, riippuen sopimuksesta, ennen kuin se siirtyy täysin sinun omistukseesi. Tälläisellä sopimuksella on mahdollisuus saada poikue kasvamaan kotiisi. Poikue, joka on suunniteltu ja kasvattaja on koko ajan apuna ja tukena, opastamassa kaikessa. Poikue, josta vastuu on kasvattajalla, ja sinä saat tehdä kaiken työn; varmistaa, että poikaset elävät ja kasvavat, katsoa kun ne poistuvat ensi kertaa pesästä, seurata kuinka ne kehittyvät ja alkavat syödä kiinteitä, totuttaa ne käsittelyyn ja pian jo luovuttaa ne kasvattajalle/kasvattajan etsimiin uusiin koteihinsa. Näin saat kokea poikueen ihmeen jalostukseen sopivan kanin avulla, eikä niitä kaiken maailman tuntemattomien taustojen risteytyksiä tarvitse vaarantaa.

Jos kuitenkin, kaikesta huolimatta, päädyt tekemään sillä ihanalla pupulla, joka sinulle vasta viikko sitten tuli, poikueen.. Kysyn sinulta yhden asian; Oletko varautunut kaikkeen? Parhaimmillaan kani tekee sopivan kokoisen poikueen täysin ajallaan, hoitaa ne ja syöttää ne hyvin, ne kasvavat vauhdilla ja pian muuttavat (toivottavasti) huolella valittuihin, uusiin koteihinsa. Kaikki vaan ei aina mene niin kuin elokuvissa, valitettavasti.

HUOMIOITAVAA;
  • Kanin ikä; kani ei saa olla liian nuori, eikä liian vanha. Suositusikärajojen ulkopuolella olevalla kanilla on paljon korkeampi komplikaatioiden riski synnytyksessä. Pahimmassa tapauksessa liian nuori naaras ei mahdu synnyttämään poikasia, ja ne kaikki kuolevat. Mahdollisesti emä mukaan lukien. Kuten myös liian iäkkäillä ensisynnyttäjillä voi iän tuoma riski koitua kohtaloksi, ja naaras voi kuolla hyvinkin kivuliaasti. Tämä ei ole edes mitenkään erityisen harvinaista ja voi käydä myös ihan suositusten ikäisellekin naaraalle. Poikue on aina riski. Tahdotko siis ottaa sen riskin, ja mahdollisesti menettää sen ihanan lemmikkisi?
  • Kanin taustat; vaikka moni ei sitä usko, niin kanin taustoilla voi olla todella suuri merkitys poikueen, ja emän, selviytymiselle. Emo-ominaisuudet perityvät vahvasti, kuin myös rakenne. Emo-ominaisuudet määräävät hoitaako kani poikasiaan, riittääkö maito, kuinka se käyttäytyy niiden lähellä. Huonoilla emo-ominaisuuksilla varustettu kani voi jättää poikaset hoitamatta, stressata poikasten takia ja pahimmassa tapauksessa repiä ne kappaleiksi, tai jopa syödä poikasensa. Kanin taustalla voi myös olla periytyviä sairauksia, kuten esimerkiksi hammasvikaisuutta, vaikka se ei ihanalla lemmikkipupullasi näkyisikään.
  • Vastuu; Sinulla on vastuu sekä kanisi, että poikasten hyvinvoinnista. Jos sattuukin niin, että synnytyskomplikaatiot sattuvat juuri sinun kohdallesi, niin mitä sitten? Jokaisen kanien kasvatusta harkitsevan tärkein kysymys itselleen on; pystytkö tarvittaessa tappamaan kanin säälimättä sitä, jotta et aiheuta lisää tuskaa epäonnistuneella lopetusyrityksellä? Välillä voi käydä niin, että emo ei selviä synnytyksestä, ja kituu poikanen juuttuneena synnytyskanavaan. Jos eläinlääkäriin on yhtään pidempi matka, olisi se rääkkäystä lähteä raahaamaan sitä sinne. Tai jos se äiti onkin töissä, eikä pääse viemään, niin mitä sitten? Odottaako kani tuskissaan kituen häkissään, että se kuski pääsee töistä parin tunnin päästä? Vaihtoehtoisesti poikasilla voi olla jotakin kehityshäiriöitä, tai esimerkiksi puuttua jalka, kun emo oli sen synnytyksen tiimellyksessä napannut poikki, niin ei ole oikein jättää näitäkään oman onnensa nojaan.
  • Ruokinta; Tiedätkö tarpeeksi kanien ruokinnasta? Varsinkin vasta kiinteään ruokaan totuttelevilla poikasilla se oikeanlainen ruokavalio on erittäin tärkeä. Et siis voi vain syöttää sitä ja tätä ja tuota heinän ohella, kun tuo emäkin niitä syö. Poikasten ruokinnan tulee olla tasapainoista, ravintorikasta ja erityisesti poikasilla on pidettävä kiinni siitä, että heinä on kanin pääasiallinen ravinto, ei siemenseokset/pelletit/porkkanat/muut.
  • Kotien etsiminen; Uusien, hyvien kotien etsiminen poikasille ei todellakaan ole helppoa. Joo, toki voit myydä ne kanit ensimmäisille, joilla rahat on kourassa, mutta välitätkö yhtään minkälaiseen kotiin kani olisi menossa? Aina olisi hyvä kysellä kodin kanikokemuksesta, kanien asumisesta, ruokinnasta, muusta hoidosta.. Oikeasti hyvät kodit ovat kiven alla, siksi monet pitempään kasvattaneet kasvattavatkin pääasiassa itselleen, muutamia sijoitetaan, ja lemmikeiksi kaneja menee vain tutuille tai tutun tutuille.
Edellä ei ole edes mainittu kaikkea, mitä poikueen teettäminen sinulta vaatii, vain pieni pintaraapaisu kanipoikueen kasvatukseen.

Tässä esimerkkinä synnytyskomplikaatioista kärsineen kanin hoitokertomus:




Pyydän siis sinua harkitsemaan vielä kerran, jos haluat tehdä poikaset sillä lemmikkikanilla, jonka taustoista ei ole mitään tietoa. Kasvattajilta löytyy sijoitukseen annettavia naaraita ympäri Suomen, jolloin voit päästä mukaan poikueen kasvun seuraamiseen ilman, että rasitat lemmikkikaniasi. Poikue on aina riski naaraalle, ja hyvin suuri rasite niin fyysisesti kuin henkisestikin. Suomesta löytyy jo liian paljon 'annetaan kaninpoikasia' -tyyppisiä ilmoituksia, kun poikaset eivät enää mene edes kaupaksi. Aivan yhtä hyviä lemmikkikaneiksi ovat kasvattajilta oman tarpeen 'ylijäävät' poikaset, ja niistä riittää varmasti sinullekin, jos kanillesi poikasen haluat kaveriksi. Ei siis ole tarvetta tuoda viittä muuta poikasta tähän maailmaan vain oman itsekkyyden takia.


Ottakaa vastuu, ja ajatelkaa kaninne parasta!

Minä kiitän ja kuittaan, tälläistä pohdin tänään..








6 kommenttia:

  1. Oikein loistava teksti! Virtuaaliset aplodit tälle ;)

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä teksti! Kannatta
    jakaa FB:kkiin, jos et sitä ole vielä tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaettu on, kiitos :) Paljon on saanut hyvää palautetta, mutta eipä yllätä, että mukana on myös näitä 'mitä vikaa ihanissa lemmikkipupuissa on' -ajattelijoitakin.. :)

      Poista
  3. Mun mielestä hyvä teksti, sillä kaneja on ihan liikaa etsimässä koteja jo valmiiksi. Se missä mielipiteeni eroaa on, että joku väri tai kanistandardi ei mun silmissä ole yhtään sen jalompi tavoite, eikä se mun silmissäni oikeuta kanien kasvattamista jatkuvalla syötöllä sen enempää kuin perus "poikaset on söpöjä" mantra, koska samaa ulkonäkökeskeistä puuhaa on rotukanienkin jalostus.

    Toki perehtynyt kasvattaja ymmärtää olla käyttämättä purentavikaisia tai huonoluonteisia kaneja jalostukseen, mutta mikäli se oma Väiski ja naapurin Liinu on terveitä ja ok-luonteisia ja poikasille löytyy hyvät kodit, niin en näe mitään ratkaisevaa eroa verrattuna siihen, että kasvattaja tekee poikaset Starlight Superherolla ja Tähtitaivastuikkeen Toukokimalluksella koska haluaa tietynvärisiä pupuja.

    Itse en ole yhdelläkään kanilla teettänyt poikasia enkä koskaan tule teettämäänkään, eli ei ole "oma lehmä ojassa". Tarkoitukseni ei nyt missään nimessä ole haukkua, kunhan kommentoin oman mietteeni aiheesta.. Enkä halua puolustella noita takapihateettäjiä, mutta mua vähän ihmetyttää noinkin räikeä toisten yläpuolelle asettuminen. Se oma toiminta ei kuitenkaan niin merkittävästi eroa söpöjen pupujen teettämisestä, vaikka käytetäänkin hienoja termejä kuten "tavoite" ja "jalostus" oikeuttamaan sitä kanimäärän lisäämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvostaisin, jos kommentit blogiini julkaistaisiin oikeilla nimillä, niin olisi paljon mukavampi vaihtaa mielipiteitä. Pointtina mulla tässä tavoitteellinen kasvattaja vs kotipupuilla penskat onkin se, että suurin osa tavoitteellisista kasvattajista kasvattavat itselleen, eikä poikasia kovinkaan usein julkiseen myyntiin asti edes päädy, kun taas 'kotipoikaset' monesti, ellei jopa lähes aina, tehdään vain myyntitarkoituksessa, jota en itse kykene ymmärtämään. :)

      Poista